Vapulla ja uudellavuodella on jotain yhteistä: nakit ja perunasalaatti. Mainokset muistuttavat, että liskojen yön pimeydessä vaeltava kansakunta löytää juhlan jälkeen vapautuksen rasvasta ja suolasta.
Paketti herkkunakeiksi kutsuttavaa prosessoitua teurasjätettä maksaa vajaan euron. Kasvissyöjä voi valita viisinkertaisella hinnalla nakkien näköisiä ja makuisia soijavalmisteita, joiden avulla voi tuntea yhteenkuuluvuutta ruokakulttuurin valtavirtaan ja olla osa kansallista rituaalia.
Kasvatamme lihaa lähinnä sen sisältämän proteiinin vuoksi. Ruokimme karjaa kasvisrehulla ja enenevissä määrin myös soijalla. Kasvaessaan eläin syö proteiinia lähes nelinkertaisesti tuottamaansa määrään nähden. Rehuviljaa viljellään Suomessa yli 2000 miljoonaa kiloa vuodessa, kun ruoaksemme päätyy pelloiltamme vain noin 440 miljoonaa kiloa.
Samalla lihateollisuus saa hulppeita maataloustukia. Tukien tarkoitus lienee mm. turvata ruokahuollon jo menetettyä omavaraisuutta ja tietenkin alentaa nakkipaketin hintaa. Soijassa eivät maataloustukimiljardit maistu. Lihajalosteteollisuus sen sijaan paistattelee tukitilastojen kärkijoukossa. Liha on tukien vuoksi halpaa suhteessa sen tuotannon todelliseen hintaan eläimille, kansanterveydelle ja ilmastolle.
Maataloustukien läpinäkyvyys ontuu. EU on avannut tukijärjestelmänsä Suomen vastustuksesta huolimatta, mutta kotimaiset tuet ovat yhä puolisalaisia.
Iso osa tuista päätyy yksityishenkilöille ja tiedot ovat jääneet median varaan. Esimerkiksi maatalousministeri Anttila ei kuulemma tiedä mahdollisia tukia sikatehtaaseensa saavan tyttärensä raha-asioista mitään, mutta lööpit sen sijaan tietävät talousvaikuttajien Wahlroos ja Herlin saaneen viime vuonna yhteensä noin puoli miljoonaa veroeuroa kartanoidensa ylläpitoon.
Verovaroilla tuotetaan ruokaa näennäisen halvalla. Heikennämme omavaraisuutemme edellytyksiä tuhlaamalla viljelykapasiteettiamme. Lihatuotannon tuet on syytä lakkauttaa tai vähimmillään ne pitäisi ohjata luomutuotantoon. Muut maataloustuet on saatava aidosti läpinäkyviksi.
Muutoksella olisi hintansa: kamaranakit maksaisivat enemmän. Juhlanjälkeisen soijanakkipaketin kysyntä sen sijaan voisi kasvaa ja hinta jopa laskea.
Mikäli viiden euron summa ahdistaa ja käytössä on piha, katto tai maapalsta, voi pyytää apua ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrysen tavoin. Hän saa valtiolta vuosittain 5000 euroa marjapensaidensa ja omenapuidensa kasvattamiseen, ihan julkisesti.
Olli-Poika Parviainen
Kirjoittaja on Tampereen vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja
Julkaistu Tampereen Kaupunkiliikenteen henkilöstöjulkaisussa 5/2010. Täydennetty 5.5.10.
Kaupunginvaltuusto hyväksyi huhtikuun kokouksessaan Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelman, johon on koottu myös visio seudun liikenteen tulevaisuudesta. Suunnitelman tavoitteena on sopeuttaa kaupunkiseutu voimakkaaseen muuttoliikkeeseen: jopa 90 000 ihmistä muuttaa Tampereen seudulle vuoteen 2030 mennessä.
Liikkumistapojen uudistaminen on välttämätöntä, jotta kasvava väkimäärä ei tukehdu ruuhkiin. Liikennehaasteiden kaukonäköinen ratkaiseminen liittyy myös mm. keskustojen kehittämiseen, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, elinkeinoelämän kehittämiseen ja kaupungin viihtyisyyden lisäämiseen. Rakennesuunnitelma tukee Tampereen kaupunkistrategiaa, jonka mukaan joukkoliikenteestä on kehitettävä sujuvin vaihtoehto.
Rakennesuunnitelma luo vihdoin perustukset myös ratikkaliikenteelle. Pormestariohjelman mukaan ratikasta päätetään tällä valtuustokaudella. Turun ja Tampereen raitiotiet ovat valtion liikennepoliittisessa selonteossa kakkoskorissa eli niihin liittyy suuria epävarmuustekijöitä. Jos haluamme valtion sitoutuvan mukaan nähtävissä olevassa tulevaisuudessa, saatetaan ratikasta tarvita vielä erillinen puitepäätös rahoituksen hakemiseksi ja jouduttamiseksi. Ilman Tampereen aktiivisuutta asia ei etene. Olennaista on, ettemme sen joudu enää jahkailemaan kyllä vai ei, vaan pääsemme pohtimaan miten ja milloin.
Ratikka on moneen kertaan osoitettu realistiseksi vaihtoehdoksi niin ekonomisesti kuin ekologisestikin. Busseja tarvitaan vastaisuudessakin. Eri liikenneratkaisut täydentävät toisiaan. Busseja ja ratikkaa ei voikaan asettaa keskenään kilpaileviksi vaihtoehdoiksi. Bussit ovat liikenteen suonet siellä, minne raidelinjojen selkäranka ei ylety. Päälinjoilla ratikka voi kuljettaa jopa 20 000 ihmistä tunnissa, kun bussiliikenne yltää omilla kaistoillaankin ”vain” noin 8000 ihmisen määrään. Toisaalta bussiliikenne voidaan ulottaa demokraattisemmin lähes kaikille kaupungin alueille eivätkä sen edellyttämät investoinnit ole yleisen tienpidon kuluja lukuun ottamatta erityisen suuria. Vuoden 2030 Tampere todennäköisesti näyttää vähän erilaiselta, mutta ainakin se on puhtaampi ja nojaa voimakkaasti joukkoliikenteeseen.
A Pihlajasaari väitti (AL 24.4.) vihreiden suosivan Tampereen päätöksenteossa yksityisautoilua. Pihlajasaari perusteli väitettään sillä, että vihreät ovat Tampereella olleet mukana päättämässä Rantaväylän tunnelista ja Hämpin parkista.
Rantaväylän tunnelihankkeessa on ensisijaisesti kyse kaupunkikuvan kehittämisestä, uuden kaupunginosan rakentamisesta ja Tampereen hienoimpiin kuuluvan alueen saamisesta kaikkien kaupunkilaisten käyttöön. Rantaväylään liittyvässä vaihtoehtojen vertailussa todetaan tunnelin mm. vähentävän ongelmallista keskustan läpikulkuliikennettä. Tunnelille esitetyt vaihtoehdot ovat monissa tapauksissa perustuneet eritasoliittymiin ja uusiin autokaistoihin eli yksityisautoilun suosimiseen muiden kustannuksella.
Hämpin parkin avulla Tampereen keskustaa saadaan elävöitettyä ja Hämeenkadun joukko- ja kevytliikennepainotteisuutta voidaan lisätä. Vihreiden tavoite on edelleen saada Hämeenkadusta asteittain joukko- ja kevytliikennekatu. Pyrimme siihen, ettei tulevaisuuden Tampereella Hämeenkadulle yksinkertaisesti tarvitse mennä omalla autolla muiden vaihtoehtojen ollessa mielekkäämpiä. Keskustan elinvoimaisuus on välttämätöntä myös alueen yrittäjille ja monipuoliselle kaupunkikulttuurille.
Yhteensä neljään kertaan valtuustossa päätetty rantaväylän tunneli ei ole ristiriidassa raitiotiesuunnitelmien tai seudullisen rakennesuunnitelman joukkoliikennetavoitteiden kanssa. Valtuutettu Pekka Salmi (sd.) esitti (AL 21.4.) raitiotien osittaista rahoittamista Rantaväylän tunnelin rahoituksesta. Demarit ovat olleet päättämässä myös tunnelista, vaikka raitiotiehanke on ollut heidänkin tiedossaan jo vuosia.
Rantaväylän tunnelin rahoituksen valtionosuus on myönnetty vain rantaväylän tunneliin, ei raitiotielinjastoon. Jos luovumme jo päätetystä tunnelista tulevaan ratikkaan vedoten, menetämme tunnelirahojen lisäksi todennäköisesti uskottavuutemme neuvottelukumppanina. Tällöin ratikan rahoitus on vieläkin suuremman työn takana.
Turun ja Tampereen raitiotiet ovat valtion liikennepoliittisen selonteon tulevien hankkeiden kakkoskorissa ja niille on haettava erillinen rahoitus ja tuki valtiolta. Ennen rahoituksen hakemista Tampereen on kuitenkin tehtävä puitepäätös ratikasta. Rahoitusprosessi vie aikaa ja puitepäätös on tehtävä nopeasti, jotta prosessi voi käynnistyä.
Raitiotievaihtoehdon on todettu olevan ekologisesti, ekonomisesti ja logistiikan kannalta mielekäs vaihtoehto Tampereen joukkoliikenteen täydentämiseksi. Vihreät ovat Tampereella ainoa valtuustoryhmä, joka on kannattanut ratikkaa yksimielisesti alusta asti. Raitiotie on edelleen yksi tärkeimmistä poliittisista tavoitteistamme. Teemme jatkossakin työtä sen eteen, että Tampereen liikenne saadaan vihdoinkin raiteilleen.
Johdin kuluneella viikolla Tampereen kaupungin delegaation ystävyyskaupunkimatkaa Trondheimiin Norjaan. Ystävyyskaupungit tekevät keskenään yhteistyötä eri asioissa. Pohjoismainen yhteistyö on uudistamisen tarpeessa ja kaksipäiväisen seminaarin tavoitteena olikin löytää yhteistyölle uusia muotoja. Lisäkseni Tampereelta Norjaan matkasivat kaupungin kansainvälisten asioiden päällikkö Satu Vuorinen ja valtuutetut Atanas Aleksovski (sdp), Erkki Axén (kok) ja Elli-Maija Pöllänen (vas.) Viimeksi mainittu oli kuullut Trondheimia kutsuttavan Norjan Jyväskyläksi ja kuvaus osoittautui osuvaksi. Kävelykatuja, vilkasta kulttuurielämää ja paljon opiskelijoita. Horisontissa näkyvät vuoret muistuttivat siitä, etten ollut tutuilla kulmilla.
Seminaariin osallistui meidän ja paikallisten päättäjien lisäksi poliitikkoja ja virkahenkilöitä Klaksvikista, Kópavogurista, Norrköpingistä, Odensesta. Nya Vindar-ruotsini joutui koetukselle, sillä delegaation vetäjänä tehtäväni oli pitää puhe Tampereen nimissä. Puheen voi lukea kokonaisuudessaan suomeksi ja ruotsiksi täältä. Esitin nenä kiinni paperissa uusien pohjoismaisen ystävyyskaupunkitoiminnan muotojen rakentamista ilmastopolitiittisen yhteistyön ympärille. Voimme oppia toisiltamme ja haasteemme ovat yhteneviä. Saimme paljon tukea joukko- ja kevytliikennetavoitteillemme, vaikka muiden kaupunkien delegaatioissa ei ollut yhtään vihreiden puolueiden jäseniä. Erityisesti Ruotsissa ja Tanskassa monet perinteiset vihreät ajatukset ovat valtavirtaistuneet. Suomi on jäljessä. Esimerkiksi lähes puolet Tamperetta pienempi Norrköping on aikoinaan valinnut myös ratikan. Muiden kaupunkien edustajien mieliala oli ratikasta puheen ollen sen suuntainen, että raideliikenteen käyttöönottoa olisi Tampereellakin kiirehdittävä viimeistään nyt. Puheista sai inspiraatiota.
Korostin puheessani Tampereen ECO2-ohjelmaa ja mahdollisuuksia yhteistyöhön sen puitteissa. Visiomme ekotehokkaasta Vuoreksesta ja Nurmi-Sorilasta muistuttivat paljon sitä, mitä ystävyyskaupungeissamme tehdään. Ajatukseni otettiin hyvin vastaan ja lopulta ilmastopoliittinen yhteistyö kirjattiin jatkotyön pohjaksi. Lisäksi päätimme korostaa koulutusyhteistyötä ja sosiaalipolitiikkaa. Tampereella olisi opittavaa esimerkiksi Trondheimin vanhustyöstä. Toisaalta ongelmammekin ovat erilaisia: vauraassa kaupungissa työttömyys on noussut taantuman takia jopa pariin prosenttiin, kun se on meillä jo 15 %. Öljyvaltion satamakaupungissa panostettiin muuten tuulivoimaan ja sähköautojen kehittämiseen.
Epäviralliset keskustelut jatkuivat illallisella. Erityisesti islantilaisten kanssa oli mielenkiintoista keskustella kansainvälisestä talouskriisistä. Toisaalta köyhtyneen valtion edustajilla mukanaan hienoimmat liikelahjat, kuinkas muuten. Keskustelut olivat inspiroivia: sain kuulla mm. että Odensessa kaupunkisuunnittelu ja kulttuuritoimi on yhdistetty hallinnollisesti toisiinsa. Kulttuuri mielletään osana elämää ja elinympäristöä, eikä pelkästään ns. perinteisenä kulttuurituotantona, tarjontana tai teollisuutena, kuten meillä. Jos kaupunkia suunnitellaan kulttuurinäkökulmat huomioiden, syntyy kaupungista ihmisläheisempi, tyylikkäämpi ja yksinkertaisesti viihtyisämpi paikka asua. Suomalainen teknokraattinen kaupunkisuunnittelu tuottaa betonihelvettejä ja ruutukaavaa, joita ihmiset pakenevat kesämökeille tai pullon pohjalle. Olisiko meillä opittavaa Odensesta?
Seminaarin kakkospäivä meni osittain piloille Eyjafjallajökullin purkautumisen takia. Odotellessani kävin tsekkaamassa mahtavan Nidaroksen katedraalin. Yhteistyön suuntaviivojen työstöä jatketaan etätyönä. Tilanne oli ahdistava etenkin seurassamme olleille islantilaisille. Heidän kotimatkansa taittuu nyt vesiteitse ja siirtyy pitkälle seuraavalle viikolle. Mekin muutimme pakon edessä matkasuunnitelmaamme ja palasimme Suomeen vuorokauden verran myöhässä ensin junalla ja sitten laivalla. Maa- ja merimatka oli niin helposti järjestettävissä, että ilman ajanpuutetta sitä olisi voinut harkita ensisijaisena vaihtoehtona alun perinkin. Vuonot näyttivät hienolta junan ikkunan läpi ja ruotsin pikajunat ovat tunnetusti erittäin laadukkaita. Kaupan päälle pääsimme vielä kuittailemaan Erkki Axénille raiteiden hyödyistä.
Tukholman rautatieasema oli sinne saapuessamme kaaoksessa. Hieman myöhemmin laivaterminaalissa havaitsin vielä lompakkonikin kadonneen. Sinne menivät pankkikortit ja erityisesti lempikuvani puolisostani. En tiedä oliko lompakko jäänyt junaan vai varastettiinko se laukustani Tukholman tukkoisella asemalla. Epäilen jälkimmäistä, sillä tarkastin junapaikkani erikseen junasta poistuessani. Valtuustosopimuksen hengessä lainasin sitten Atanakselta rahat loppumatkan tarpeisiin. Laivallakin nukkui yllättävän hyvin, kun tunki tulpat korviinsa. Urpoilijoita oli yllättävän vähän liikkeellä. Laiva oli kuitenkin ääriään myöten täynnä väsyneitä ex-lentomatkailijoita. Lopulta pääsin kotiin. Laivalta ostin salmiakkiapinoita ja pullon giniä.
Viikonlopun suunnitelmat kariutuivat ja alkuviikon aikataulut menevät uusiksi viivästelyn takia, mutta selvisimme lopulta yllättävän helpolla.
EDIT: Tampereen kaupungin sivuilla oleva matkaraportti löytyy täältä.
Tampereen kaupunginvaltuutettu ja vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Olli-Poika Parviainen tavoittelee ehdokkuutta eduskuntavaaleissa Pirkanmaan vihreiden listalta. Tampereen vihreille laatimassaan kirjeessä Parviainen perustelee ehdokkuuttaan mm. näkyvällä asemallaan Tampereen politiikassa ja kokemuksellaan vihreästä järjestö- ja eduskuntatyöstä.
”Eri valtuustoryhmien usein hyvin erilaistenkin intressien sovittaminen yhteen muistuttaa paljon sitä työtä, jota eduskunnassa on tehtävä mikäli siellä haluaa oikeasti vaikuttaa”, sanoo Parviainen, joka on Tampereella yhteistyökykyisen ja hyvän neuvottelijan maineessa.
29-vuotias Parviainen on koulutukseltaan viestintäalan medianomi amk (TAMK/TTVO 2004). Hän työskentelee freelancerina ja Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan pääsihteerinä. Aiemmin Parviainen on työskennellyt mm. viisi vuotta kansanedustaja Oras Tynkkysen (vihr.) avustajana ja tuottaja-tiedottajana pienessä mediatalossa.
Parviainen on perustanut Tampereen vihreät nuoret, johtanut Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liittoa, istunut neljä vuotta vihreiden puoluehallituksessa ja toiminut Tampereen vihreän kunnallisjärjestön puheenjohtajana vuosina 2006-2008. Lisäksi hän on toiminut useissa eri kansalaisjärjestöissä.
Tällä hetkellä hän toimii mm. Tampereen kaupunginhallituksen jäsenenä ja kaupunginhallituksen henkilöstöjaoston puheenjohtajana. Valtuustossa Parviainen on profiloitunut mm. joukko- ja kevytliikenteen, ympäristön, elävän kaupunkikulttuurin ja hallinnon avoimuuden puolestapuhujana. Parviaisen kampanjapäällikkönä toimii Tampereen vihreiden voitokkaan kunnallisvaalikampanjan vuonna 2008 organisoinut yht. yo, Tampereen vihreiden nuorten puheenjohtaja Salla Sinkkonen.
Tampereen vihreät esittää ehdokkaita vuosikokouksessaan 23.3. Lopulliset päätökset ehdokaslistasta tekee Pirkanmaan vihreä liitto, joka asettaa ensimmäiset ehdokkaat kevätkokouksessaan 27.3.
