Olli-Poika Parviainen

Allekirjoitin tänään Tampereen vihreän valtuustoryhmän nimissä valtuustosopimuksen. Paperi määrittää toimenpiteitä, joilla Tampere pidetään pinnalla valtuustokauden loppuun asti verotulojen romahduksesta ja työttömyyden kasvusta huolimatta. Tampereen Radion uutinen aiheesta löytyy täältä.

Sopimuksen allekirjoittivat lähes kaikki valtuustoryhmät. Myös kertaalleen neuvotteluista ulos kävelleet SDP ja vasemmistoliitto hyväksyivät sopimuksen. Viime aikoina erityisesti vihreille sielunsa kyllyydestä kiukutelleet demarit tosin äänestivät kantansa, joten angsti valtuustosalissa tuskin jää tähän.

Valtuustosopimus on olosuhteet huomioiden kohtuullisen hyvä. Esimerkiksi maksujen korotukset ja henkilöstösäästöjen kohdentamiset on määritetty melko tarkkaan. Toisaalta ideologisesti kaikkein kuumimmat perunat eli omistajapolitiikka ja palveluiden tuotantorakenteen muutokset on jauhettu pannukakuksi, josta ryhmät saavat vääntää vielä paljon. Tampere tarvitseekin erillisen omistajapoliittisen ohjelman.

Sopimuksen synnyttäminen oli paikoitellen uuvuttavaa. Esimerkiksi vetämäni henkilöstösäästöjä pohtinut työryhmä hioi tuntikaupalla yhtä ainoaa virkettä, joka kuuluu: lomautuksiin ei ole tarvetta, jos säästötavoitteisiin päästään muilla keinoin. Sama virke uhkasi lopulta kaataa koko sopimuksen. Vähän huvittaa näin jälkikäteen.

Kokoomukselle mainitsemani virke lomautuksista oli kynnyskysymys. Demarit puolestaan vaativat kiivaasti virkkeen poistamista. Vasemmistoliitto olisi halunnut rakentaa pakettiin erilaisia ehtoja. Vihreät eivät asettaneet kynnyskysymyksiä yksittäisiin virkkeisiin. Ehkä juuri tästä syystä saimme sopimukseen joitakin meille tärkeitä epäsuorasti säästöihin liittyviä asioita, kuten matalaenergiarakentamishankkeen ja seudullisen ilmastostrategian edelläkävijäskenaarion noudattamisvaatimuksen. Kiinteistöveroa olisimme vihreissä olleet valmiita korottamaan enemmänkin, kuin nyt päätetyt 0,1 %. Saimme myös turvattua joidenkin kaupunkikulttuurille tärkeiden kiinteistöjen omistuksen. Viralliset päätökset tekee suunnittelujaosto.

Henkilöstöjaoston puheenjohtajana joudun jo alkuvuodesta ottamaan kantaa siihen, riittävätkö vapaaehtoiset säästötoimenpiteet henkilöstösäästöjen osalta. Jos kaupungin henkilöstö suostuisi leikkaamaan vähän lomarahojaan, ei ketään tarvitsisi lomauttaa. Tämä olisi reilua myös veronmaksajia kohtaan, sillä verojen ja maksujen korotukset kirpaisevat lähes kaikkia. Lomautus on aina huono ratkaisu, sillä se jouduttaisiin kohdentamaan eri yksiköihin epätasaisesti ja vaikutus palveluiden laatuun on ilmeinen.

Selvää on myös, ettei veronkorotuksilla pidä maksattaa huonosti toimivia ja kankeita julkisen sektorin rakenteita. Kaupungin organisaatiota ja myös omistajapolitiikkaa on pakko arvioida kriittisesti vastaisuudessakin. Mitään Thatcherilaisia outouksia Tampere ei aja, vaikka valtakunnan viralliset talousevankelistat niitä jostain nostalgian ullakoilta kaivaisivatkin. Investointeja voidaan "kierrättää" myymällä maltillisesti omaisuutta eikä kaikkea tarvitse tehdä itse, mutta hätiköinti ei auta.

Valtuustosopimusprosessi oli opettavainen, mutta liian pitkä. Jos peliä ei vihelletä ajoissa poikki, poliittinen opportunismi jatkuu loputtomiin. Esimerkiksi demariryhmä ehti vielä viime metreillä syyttää vihreitä siitä, että olisimme savustaneet heitä ulos neuvotteluista. Tämä ei ollut kauhean kaunis kiitos siitä, että ilman vihreitä koko sopimusta ei olisi varmaankaan lähdetty suunnittelemaan. Vihreät puolustivat kaikkien ryhmien kanssa valmisteltuja kompromisseja ja näkivät vaivaa vasemmiston ja oikeiston intressien yhteensovittamisessa.

Kulttuuri muuttuu hitaasti, mutta valtuustosopimuksen kaltaisilla instrumenteilla yhteistyö yli puolue- ja koalitiorajojen helpottuu ja kunnallisdemokratia ehkä tervehtyy.

Tampereen kaupunki on ulkoistamassa tietotekniikkakeskuksensa (Tio) palveluita. Asiasta on kirjoiteltu paljon. Alla perusteluita sille, miksi vihreät ovat valmiita kannattamaan tietotekniikkapalveluiden kilpailuttamista.

Tietohallintopalvelut ovat mielestämme kunnan strategista ydintoimintaa nyt ja vastaisuudessa. Nämä palvelut ovat edelleen jäämässä Tampereen kaupungille. Tietohallinto toimii jo nyt tilaaja-tuottaja -mallin mukaisena tilaajana tilaten tietotekniikkapalveluita useilta eri tahoilta. Tietotekniikkakeskus on yksi tuottajista. Tietotekniikkakeskuksen tuottamat palvelut ovat sellaisia, joille on olemassa toimivat markkinat. Kunnallinen liikelaitos ei ole siis välttämätön. Palvelut voidaan ostaa JOS ostamalla saadaan selkeitä laadullisia parannuksia ja säästöjä. Tampere siirtyi monituottajamalliin muutama vuosi sitten joten askel on looginen.

Asia on edennyt nopeasti. Ensimmäisen kerran kuulin siitä maalis-huhtikuussa, jolloin valtuustoryhmien puheenjohtajilta kysyttiin mahdollisuuksia kartoittaa mallit Tion palveluiden ulkoistamiselle. Kannatin selvityksiä. Sen jälkeen asia lähti etenemään luotijunan nopeudella ja meidän piti ärähtää pariinkin kertaan, ettei selvitysten tekeminen ole automaatti ulkoistukselle. Aluksi vihreät suhtautuivat erittäin kriittisesti koko hankkeeseen, mutta lopulta muutamat olennaiset tiedot käänsivät päämme.

Julkisesta keskustelusta saa helposti sen kuvan, että Tion ulkoistaminen johtuisi pelkästään kustannuksista ja, että nyt oltaisiin laittamassa päätä säkkiin. Näin ei mielestäni ole.

Kilpailutus ja liikkeenluovutus toteutetaan vain, jos se on kaupungin kokonaisedun mukaista. Tarjouspyyntöihin sisällytetään mahdollisuus vetäytyä, jos tilanne näyttää pahalta. Sopimuspakkoa ei ole.

Moni on sivuuttanut tunteikkaassa keskustelussa valtionhallinnon toiminnan. Valtioneuvosto on esittämässä muutoksia kuntien liikelaitosten asemaan. Muutoksia valmistellut JULKI-työryhmä esittää, ettei kunnallinen liikelaitos voisi käytännössä tuottaa palveluita kuin kunnalle itselleen. Liikelaitos ei voi mennä konkurssiin, pääoma on sille edullisempaa ja sillä on muutenkin etulyöntiasema yrityksiin nähden. Osallistuminen markkinoille tällaisissa olosuhteissa nähdään markkinahäiriköintinä. Lakimuutos asiasta tulee käsittelyyn ilmeisesti nyt syksyllä.

Tio tuottaa yli kolmanneksella toiminnastaan palveluita Pirkanmaan sairaanhoitopiirille ja tämän sekä palveluiden myymisen muille kuin Tampereen kaupungille olisi käytännössä loputtava.

Eli jos Tio jatkaisi liikelaitoksena, sen toimintaa olisi supistettava voimakkaasti koska kaupunki ei tarvitse yksinään kaikkea. Tämä tietäisi yt-neuvotteluja sekä irtisanomisia.

Miksei sitten kaupungin tai kaupunkiseudun kuntien omistamaa yhtiötä?

JULKI-työryhmä esittää, että kaupungin täysin omistamassa yhtiössä ulkopuolinen myynti saisi olla vain 10 %. Nyt se on muistaakseni noin puolet. Käytännössä Tampereen omistama yhtiö olisi siis samassa tilanteessa, kuin liikelaitos. Sillä erotuksella, että riskit olisivat suurempia ja toiminta olisi suojattomampaa. Kaupungin omistama yhtiökin voisi toki toimia markkinoilla ja myydä ulos yli 10 %, mutta silloin kaupungin olisi kilpailutettava kaikki hankinnat eikä niitä voisi enää ostaa suoraostoina omalta yhtiöltä. Alalla on jo toimivat markkinat joten kaupungin aluevaltaus ei tässä mielessä olisi perusteltu. Kaupungin harjoittamalle yritystoiminnalle on yleensä oltava muita, kuin kaupallisia perusteita (kunnan ydintoiminta). Tietotekniikkakeskuksella ei myöskään ole omaa myyntiorganisaatiota, eikä kilpailuun osallistuminen tällä äärimmäisen koetellulla alalla olisi lainkaan helppoa: vastassa olisi melkoisen kokeneita pelureita.

Kaupunkiseudun muut kunnat ja sairaanhoitopiiri eivät ole olleet kiinnostuneita yhteisen Tio-yhtiön osakkuuksista. Sairaanhoitopiiri on jo aikoja sitten ulkoistanut omat tietotekniikkapalvelunsa ja ns. Inhouse-yhtiö nähtäisiin paluuna vanhaan. Velvoitimme kaupungin virkamiesjohtoa kartoittamaan mahdolliset yhteistyökumppanit ja lobbaamaan tällaista yhtiötä, mutta mielenkiintoa ei ollut. Kritiikkinä tosin sanottakoon, että asiaa käsiteltiin kuntajohtajatasolla eikä seutukunnan kuntien poliittisissa elimissä. Seutukunnan kuntien poliittisen rakenteen tuntien en kuitenkaan usko, että asia olisi valtuustokäsittelyissä muuttunut. Demokratian kannalta menettely olisi kuitenkin ollut tärkeä. Asiasta on sentään keskusteltu seutuhallituksessa, jossa muiden kuntien vastaukset olivat aivan yhtä tyrmääviä.

Eli ei.

Julki-työryhmän esitysten ja niihin pohjaavan lakimuutoksen lisäksi EU-direktiivit rajoittavat sitä, miten ja minne kuntien liikelaitokset voivat palveluitaan tarjota. Vastaavia kysymyksiä on tulossa esiin muissakin liikelaitoksissa, myös Tampereella. Olen esittänyt, että valtuuston tai vähintään xl-ryhmän tulisi laatia linjapaperi palveluiden tuottamisesta ja kilpailuttamisesta. Asioiden käsittely yksi kerrallaan on hankalaa.

Tion suhteen nykymalli voisi siis jatkua enää vähän aikaa. Meidän tarvitsisi joka tapauksessa tehdä jotain melko nopeasti. Liikelaitos joutuisi karsimaan toimintaansa sen asiakassuhteiden kadotessa. Kaupungin omistama yhtiökin johtaisi meidät samoin ojasta allikkoon.

Demarit ovat puhuneet viime metreille asti kaupungin omistaman Inhouse-yhtiön puolesta, mutta hekin tietävät nämä asiat. Heille kysymys on ideologisesta oppositiopolitiikasta, jonka mukaan muutos on pahasta ja kaupungin pitäisi tehdä mahdollisimman paljon itse. Vihreiden mielestä omaa tuotantoa on syytä olla keskeisimmissä toiminnoissa, mutta konehallipalvelut ja mikrotuen voi aivan hyvin tilata muualtakin. Kyse on veroeuroista. Mielestämme on oikein kuntalaisia kohtaan, että he saavat palvelunsa mahdollisimman laadukkaina ja kustannustehokkaasti. Kaupungin tietohallinto väittää, että Tion toiminnan kustannuksissa on ilmaa ja, että tulemme saamaan aikaan miljoonaluokan säästöjä kilpailuttamalla palveluita. Tässä tapauksessa uskon virkamiesten toteuttavan virkavelvollisuuttaan. Mistään salajuonesta ei ole kyse. Tarkat luvut selkiävät jahka asia etenee.

Tio on tuottanut nyt jonkin verran voittoa, mutta iso osa tästä on taskusta toiseen siirtynyttä kaupungin omaa rahaa. Ulkopuolelta tulevat voitot katoaisivat joka tapauksessa, tekisimme mitä tahansa.

Tion henkilöstö on ollut syystäkin huolissaan työpaikoistaan. Kaupunginhallitus on jo ohjeistanut kaupungin johtoa pitämään henkilöstön aseman korostetusti esillä tarjousneuvotteluissa. Vaikka meno voikin olla yksityisellä sektorilla kylmää, olisi kylmenevää luvassa myös Tampereellakin, edellämainituista syistä. Eli tässä turvataan myös henkilöstön työpaikkoja. Suuressa yhtiössä uramahdollisuudet ovat kuitenkin monipuolisemmat eikä nyt kyseessä olevilla mahdollisilla ostajatahoilla ole häpeällistä irtisanomishistoriaa.

Entä miksi kiire? Koska muut kaupungit ovat vastaavassa tilanteessa. Espoo ja Turku ovat jo käynnistäneet saman prosessin. Ensimmäiset liikkeenluovutuksella myytävät tietotekniikkakeskukset saavat etulyöntiaseman, sillä niiden myyjä saa kaupasta paremman hinnan ja niillä on mahdollisuus päästä tuottamaan myös muiden kuntien palveluita. Jonon hännille jäävät liikelaitokset ovat huonommassa asemassa eikä niiden tulevaisuus ole välttämättä niin turvattu.

Suurin riski asiassa liittyy mielestäni ulkoistamisen kustannuksiin. Sopimukset tehdään viideksi vuodeksi kerrallaan ja ensimmäisen kauden jälkeen hinnat voivat kohota. Kilpailutuksen kriteerit tullaan kuitenkin sorvaamaan niin tiukoiksi, ettei kaupunki joudu kilpailuttamaan palveluita pakkoraossa. Lisäksi kilpailutettavia palveluita voidaan pilkkoa.

Jotain hyvääkin asiaan kuitenkin liittyy, sain kaupunginhallituksessa läpi ponnen jonka mukaan liikkeenluovutuksen yhteydessä satsataan nykyistä voimakkaammin avoimiin ohjelmiin. Rahaa pitäisi säästyä sitäkin kautta ja avoin ohjelmistokehitys mahdollistaa pienempienkin yritysten pääsemisen kaupungin hankintaketjuun. Tion tapaus todistaa ettei kunnan omistamalla liikelaitoksella ole välttämättä erityistä motivaatiota tukea avoimia ohjelmistoja.

Toivottavasti nämä pohdinnat avasivat aihetta osaltani ja vihreiden osalta. Muitakin perusteluita toki löytyy. Erityisen suuria ideologisia lähtökohtia asialle ei siis ole, vaan kyse on muuttuviin olosuhteisiin reagoimisesta.

Kaiken takana lymyää tietenkin filosofisempi keskustelu markkinatalouden toimivuudesta ja tulevaisuudesta. Se on kuitenkin asia, johon Tampereen kaupunginvaltuusto pystyy korkeintaan reagoimaan. Järjestelmä jossa elämme ja jonka pelisääntöjä joudumme käyttämään, mutta jota emme luo.

Vapaa-ajattelijoiden liiton jäsenjärjestöjen ja Humanistiliiton bussinkylkimainokset ilmestyivät pari päivää sitten katukuvaan Helsingissä, Turussa ja Tampereella.

Mainosten tie julkisuuteen uutisoitiin näkyvästi eri medioissa. Käsittelimme Tampereen osalta asiaa aikanaan TKL:n johtokunnassa ja nyt alkukesästä suoraan liikelaitoksen johdon kanssa.

Ensin Vapaa-ajattelijat halusivat mainostaa bussinkyljissä eroakirkosta.fi -sivustoaan. Seuraavaksi he tarjosivat nyt Helsingissä julkaistua mainosta, jossa todetaan Jumalaa tuskin olevan olemassa.

Tampereen joukkoliikenteessä saa mainostaa. Olemme kuitenkin päättäneet, että mainonnan ei tule perustua negaatioon kolmannen osapuolen kustannuksella. Osuuskauppa voi mainostaa S-etukorttiaan, mutta Keskoa vastaan hyökkäävä "luovu plussakortistasi" -kampanja ei menisi läpi. Tässä tapauksessa järjestöt korjasivat mainostaan siten, että se oli lopulta hyväksyttävissä. Sanatarkalleen "nauti elämästä kuin se olisi ainoasi, koska se on"  ei ole ristiriidassa edes jälleensyntymäopin kanssa, sillä siinäkin tunnustetaan jokaisen tapauskohtaisen elämän ainutlaatuisuus.

Tampereen ja Turun liikennelaitokset vetivät asiassa yhdenmukaista linjaa. Turkulaiset halusivat poistaa mainoksista myös sinänsä hauskan "uskomatonta kesää" -sloganin, joka ei meitä tamperelaisia olisi haitannut.

Tehtävämme on edistää ekologisempaa liikkumista joukkoliikenteen avulla. Jos alkuperäiset mainokset olisi liisteröity busseihin, olisi moni yksijumalaiseen uskoon nojaava henkilö repinyt pelihousunsa ja saattanut jäädä pois bussista. Tämä ei olisi hyödyttänyt TKL:ää tai veronmaksajia millään tavoin. Erityisesti vanhemmat ikäluokat, jotka käyttävät sattumoisin paljon joukkoliikennettä, ovat kasvaneet maailmassa jossa kristillistä uskoa ja oppia käsitteleviin kysymyksiin on suhtauduttu nykyistä herkkänahkaisemmin. Kyse on siis myös kohteliaisuudesta lojaalia asiakaskuntaa kohtaan.

Minun on vaikea uskoa, että fundamentalistisinkaan ateisti ryhtyisi boikotoimaan joukkoliikennettä vastaavasta mutta käänteisestä syystä. Harvemmin ne Kirkon ulkomaanavun mainokset ketään provosoivat.

Jyrkkämielisiä ateismiuskovaisia on ymmärtääkseni Suomessa vähemmän, kuin yhtä jyrkän kristillisen vakaumuksen omaavia. Päättäjänä tavoitteemme on löytää sellaisia ratkaisuja, joiden kanssa kaikki voivat elää.

Oma asiansa on, kuinka pitkälle meidän on myötäiltävä fundamentalisteja, oli heidän dogminsa mikä tahansa. Nyt kyseessä oli kuitenkin neutraaliuteen pyrkivä hienotunteisuus. Kohteliaisuus.

Negatiivisen ja positiivisen mainonnan välinen raja ei tietenkään ole aina selvä. Siksi näitä kysymyksiä ratkotaankin tapauskohtaisesti tavoitteena neutraalius uskonnollisissa ja poliittisissa kysymyksissä.

Mainosten tunkeminen joka paikkaan on mielestäni joka tapauksessa itsessään ärsyttävää. Tampereen joukkoliikenne on linjannut, ettei uusiin hankittaviin busseihin tule lainkaan ulkopuolisten mainoksia. Hyvä niin.

Olen tämän viikon Unionin keskivatsan korkeudella tutustumassa joukkoliikenteen uusimpiin pläjäyksiin kansainvälisen joukkoliikenneliitto UITP:n maailmankongressissa. Missaan siis huomisen kaupunginvaltuuston. Kyseessä on ensimmäinen kokous, josta olen poissa. Valtuustossa on tilinpäätöksen ja mm. Sähkölaitoksen sotkujen lisäksi kaksi aiemmin tekemääni päätöspontta.

Edellisessä valtuuston kokouksessa jäi pöydälle Minna Sirnön valtuustoaloite tasa-arvon kehittämiseksi kaupunkikonsernissa. Aloitevastauksessa oli useita hyviä ideoita, kuten esimerkiksi kaupungin talousarvion sukupuolivaikutusten arviointi. Keskustelu lähti kuitenkin poukkoilemaan ja lopulta varsinkin paljon puhuva kommunisti sekä osa vasemmistosta halusi "parantaa" aloitteen käsittelyn yhteydessä muhkean osan kaikista sosiaalisista, taloudellisista, ikäpolvien välisistä ja ties mistä ”tasa-arvokysymyksistä”.

Itsessään hyvän aloitteen aiheena oli ja on kuitenkin sukupuolten välinen tasa-arvo. Valtuustossa oli sellainen henki, että ryhmien pitäisi vielä neuvotella asiasta. Kutsuinkin sitten neljän suurimman valtuustoryhmän puheenjohtajat ”tasa-arvokeskusteluun”.

Vasemmistoliitto ja osa vihreistä halusi perustaa kaupungille uuden tasa-arvotoimikunnan aiemmin kuopatun tilalle, mutta porvariryhmät eivät asiasta innostuneet. Minuakin vähän kuumottaa, että asioiden kehittämiseksi muka tarvittaisiin aina lisää komiteoita ja työryhmiä. Byrokratiaa meillä piisaa muutenkin. Alkuperäinen toimikunta lakkautettiin, kun sen tehtävät muuttuivat lakisääteisiksi osiksi kaupungin yleistä hallintoa.

Sain (saunassa tietty) idean kompromissista, jossa tasa-arvotyön kehittäminen entisestään määrätään läpileikkaavaksi tavoitteeksi kaikille kaupungin toimintayksiköille. Sävelsin sitten esityksen, jolle ryhmyrit lämpenivät ja jota Sirnö tai joku muu sitten keskiviikkona esittää.

Idea on, että kaupungin toimintayksiköt ja niitä johtavat lauta- ja johtokunnat pohtivat ja listaavat ideoita tasa-arvotilanteen kehittämiseksi omalla toimialueellaan vähän samaan tapaan, kuin taannoin haettiin säästötavoitteita. Tulokset kootaan ja niiden perusteella päätetään jatkosta.

Toinen ponteni liittyi jätteenkäsittelylaitoksen toiminnan kehittämiseen Ruskon alueella. Halusin varmistaa, että yrityksen laajentaessa toimintaansa alueen luonto ja virkistysalueet säilyvät ns. hyvässä  hapessa. Alueella vaikuttaa parikin kaavaa ja lähivuosina teollinen toiminta alueella laajenee. Tämä on sinänsä hyvä, teollisuusalue on perusteltu paikka lisäteollisuudelle.

Rusko on kuitenkin paikkana haastava: alueella on seudullisesti merkittäviä luontokohteita ja tärkeä ulkoilureitti Kaukajärvelle. Lisäksi ympäristökeskus kritisoi alueella tehtäviä toimenpiteitä kantakaupungin kaavan vastaisiksi.

Ponnessani vaaditaan uuden viheraluekartoituksen laatimista Ruskon kaavoituksen ohjaamiseksi. Jos ja kun tämä toteutuu, myös yrittäjät hyötyvät sillä kaavojen todennäköisyys kaatua valituskierteissä vähenee.

Kaavoituksen ongelmana on, että ”mihin vaan kunhan ei tänne” -ajattelu ja byrokratia johtavat valituksiin ja sitä kautta kaupunkikehityksen köhimiseen ja viivästelyyn. Ponteni hyväksyttiin yksimielisesti kaupunginhallituksessa, vaikka tilaajajohtaja sekä osa kokoomuksesta vähän kakistelikin. Huomisessa valtuustossa se toivottavasti siunataan lopullisesti.

Että tällaista suhmurointia.