Tampere on Suomen eläväisimpiä alakulttuurikaupunkeja. Tai ainakin oli.
Suhteessa kokoonsa kaupungissa elää moninainen alakulttuurikirjo, joka paitsi vetää kaupunkiin lisää nuoria asukkaita, myös elävöittää kaupunkia. Yliopistot ja ammattikorkeakoulu eivät ole ainoa syy, miksi Tampere on nihkeästä työllisyystilanteestaan huolimatta nuorten aikuisten mieleen ja sitäkin kautta muuttovoittokaupunki.
Vastavirta-klubi on maankuulu ja sen läheisyydessä toimii elävä diy-kulttuuri. Tampereella järjestetään vuosittain maailman pohjoisin goottifestivaali Lumous. Manserock on käsite, jonka keskiluokkakin tuntee. Hevi on uusi suomirock myös täällä ja useampi räpäyttäjä on ponnistanut Tampereelta. Tammelan kaupunginosaan pesiytynyt moderni rock-skene tai kosken virtauksista nouseva progressiivinen psykedelia ja hämäläinen synkistelymetalli ovat asioita, jotka tuovat elämää katukuvaamme. Ja sitten ovat vielä konemusiikin alakulttuurit ja paikallinen jatkuvasti nosteessa oleva indie. Jopa rockabillyt ajavat avoautonsa Tampereelle säännöllisin väliajoin bileisiin, joissa soitetaan kontrabassoa ilman paitaa.
Ennakkoluuloista poiketen musiikkialakulttuurit eivät aiheuta kaupungillle juuri mitään todellisia häiriöitä. Kuten eivät alakulttuurit yleensäkään. Ajoittainen tempaus tai keikkajono voi vähän häiritä sitä naapuria, jota kaikki muukin häiritsee. Mutta sitä se elämä kaupungissa on. Ne oikeat järjestyshäiriöt synnyttää mattimeikäläinen, joka juo liikaa ja lyö.
Jo vuosia Tampereella on yritetty saada lisää tilaa alakulttuurien ja ruohonjuuritason kulttuurielämän toiminnalle ja tiedottamiselle. Internet pelastaa paljon, mutta kaduillakin pitää näkyä. Nyt Tampere on vihdoin jalkauttanut kaduille lisää mainostauluja tapahtumille. Hieno homma. Asiaa latistaa kuitenkin se, että kaupunki on päättänyt liittyä poroporvarillisen rintamaan ja ilmoittaa kaikki ilmoitustaulujen ulkopuolelle laitetut julisteet poliisille. Asiasta kertova uutinen löytyy täältä.
Minun käy sääliksi poliisia. Heillä tuntuu olevan koko ajan kiire. Määrärahat pienenevät ja kaikkiin pikkuasioihin pitäisi puuttua. Sitten meillä on niitä oikeita ongelmia, joita pitäisi hoitaa. Jos ehtii.
Harva tapahtumajärjestäjä liimaa julisteita. Yleensä ne teipataan. Tällainen juliste lähtee irti mistä vain. Rikosilmoituksen nostaminen tällaisista asioista on virkavallan resurssien väärinkäyttöä ja kaupungin oman autonomisen kulttuuritoiminnan alasajoa. Jos puhumme roskaamisesta ja haluamme käyttää sitä syynä kieltoihin, lisäisin roskiksia ja valistusta ja katsoisin sen jälkeen jälleen mattimeikäläistä nakkikioskijonossa tai ostarilla. Tapahtumajärjestäjiä voi myös velvoittaa keräämään julisteensa pois tapahtuman jälkeen.
Musiikin maailma on vain yksi luku. Myös järjestöt ja monet epäkaupalliset vastakulttuurit käyttävät katutilaa mediana. Tämän kieltäminen on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Se on kaupungin harmaannuttamista, hyödytöntä ja yksinkertaisesti turhaa.
Vallitseeko Tampereen kaupunkikonsernissa soraäänet tukahduttava vaientamisen kulttuuri? Esitelläänkö kaupungin yksiköistä vain siloteltua kuvaa ulospäin? Pinnan alla on kuplinut pitkään ja nyt aiheesta on kirjoitettu muutama juttukin. Avopalvelujen johto oli väitetysti kieltänyt henkilöstöltä johdon valitseman valmistelulinjan kommentoinnin, paitsi positiivisessa valossa. Esimerkkitapaus kaivettiin esiin sosiaalisemien keskittämishankkeesta, mutta vastaavista tapauksista on huhuttu aiemminkin. Eräät luottamushenkilöt ja toimittajat ovat kertoneet törmänneensä kaupungin sisällä vaikenemisen muuriin poliittisesti mielipiteitä jakavissa kysymyksissä ainakin avopalveluissa ja perusopetuksessa. Otimme tilanteen esille myös kaupunginhallituksen henkilöstöjaostossa.
Sosiaaliasemien keskittämisprojekti oli ilmiö itsessään. Asia on nyt päätetty ja sillä selvä, mutta valmistelusta sai oudon kuvan. Esimerkiksi vaihtoehtojen vertailua saatiin vasta kaupunginhallituksen palautettua asian valmisteluun. Lisää asiasta mm. vihreiden Mervi Janhusen blogissa.
Pääministeri Vanhanen tokaisi joskus, ettei keskeneräisistä asioista saisi puhua. Kaikki hitaat hämäläiset eivät ole tainneet vielä huomata, että Vanhasen linja sai aiheesta virinneessä keskustelussa täystyrmäyksen. Vitsi on siinä, että keskeneräiseen asiaan voi yleensä vielä vaikuttaa. ”Valmiin” paketin muokkaaminen on päättäjille vaikeampaa. Esittelijä voi aina vedota siihen, että muutokset asiassa olisi pitänyt tehdä valmistelun aikana. Siis silloin, kun ei ollut syytä puhua. Tähän kehään olen törmännyt silloin tällöin.
Hallinnon avautumisesta puhutaan paljon, mutta niin puhutaan vaikkapa turhan kulutuksen tai kiireen vähentämisestäkin. Julkinen hallintokulttuuri uudistuu hitaasti.
On ymmärrettävää, että työrauhaa tarvitaan. Hintana ei kuitenkaan saa olla yksilöiden vaientaminen tai suoranainen sensuuri. Verorahoilla tehtävä työ edellyttää läpinäkyvyyttä ja 2010-luvun johtamiselta edellytetään myös kritiikinsietokykyä. Julkisella sektorilla asiat joko ovat julkisia tai lakisääteisesti salaisiksi määriteltyjä. Harmaata aluetta ei ole. Myös Tampereen virallinen linja on tässä hyvin selkeä.
Toimivassa työyhteisössä kriittinenkin palaute huomioidaan mahdollisuuksien mukaan. Toimiva julkisen sektorin yhteisö ei pelkää palautetta ja uskaltaa perustella valmistelemansa asiat tarvittaessa julkisesti. Useissa yrityksissä henkilöstöä kannustetaan järjestelmällisesti uusien ideoiden kehittämiseen ja asioiden kriittiseen tarkasteluun. Tampereella tämä työ on vasta aluillaan.
Henkilöstön yksilölliset mielipiteet vaikuttavat siihen, millaisena heidän työpaikkansa ulkopuolisten silmissä nähdään ja millaiseksi heidän työyhteisönsä ilmapiiri kehittyy. Myös kritiikki voi olla luonteeltaan rakentavaa.
Istun kaupunginhallituksen edustajana Tampereen päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnassa. Tuoreimmassa kokouksessaan johtokunta käsitteli demarivaltuutettu Joonas Lepistön jättämää mainiota valtuustoaloitetta viikottaisen kasvisruokapäivän saamisesta Tampereen kouluihin. Aihe on tuttu, sillä vihreät ovat jättäneet vastaavia aloitteita muissa kaupungeissa.
"Luvattuamme" yhdessä vihreitä johtokunnassa edustavan Merja Salokanteleen kanssa aloitteen esittelijälle, ettei alkuperäinen aloitevastaus tulisi todennäköisesti riittämään valtuustolle, lisättiin vastaukseen seuraava lause:"aloitteen johdosta päivähoidossa ja perusopetuksessa ryhdytään valmistelemaan kasvisaterioiden sisällyttämistä osaksi päivähoidon ja perusopetuksen ruokailua.
Perustelin asiaa ilmastopolitiikalla, suomalaisten kasvisten syönnin vähäisyydellä, yleistyvillä ruokaperäisillä terveysongelmilla, asennekasvatuksella, kaupungin strategisilla tavoitteilla ja tietenkin eläinten oikeuksiin liittyvillä seikoilla. Suomalaiset syövät nykyisin enemmän lihaa, kuin yksikään aiempi sukupolvi. Muutenkin suuri hiilijalanjälkemme turpoaa liikaa lihaa syödessä siinä, missä keskivartalomme ja verisuontemme seinämätkin.
Koulujen kasvisruokapäivät ovat monilta vaikutuksiltaan symbolisia, mutta ilmastotalkoissa pienetkin teot vaikuttavat ja ennen kaikkea ruokailutottumuksiamme tulisi tervehdyttää. Kasvisruokavalion arvon nostaminen sille kuuluvaan asemaan on olennaista. Koulujen kasvisruokapäivät ovat askel oikeaan suuntaan.
Tampereen kaupunginhallitus käsitteli maanantaina 18.1. kaupungin lausuntoa valtion valmistelemaan suoran pormestarivaalin kokeiluun.
Päätöksessään kaupunginhallitus totesi suoran vaalin olevan Tampereen tavoitteena. Lisäksi kaupunginhallitus edellytti, että tuleva kuntalaki mahdollistaa sellaisen suoran pormestarivaalin, joka on pormestarin aseman osalta yhteensopiva Tampereen nykyisen hallintomallin kanssa.
Valtion tarjoama malli oli lähes täysin Tampereella hyväksi koetun mallin vastainen. Esityksessä pormestari olisi seremoniallisempi valtuuston puheenjohtaja eikä kaupungin operatiivinen johtaja, kuten pormestarimme nyt on. Lisäksi valtio esitti pormestarin rinnalle virkajohtajaa. Nämä ja monet muut erikoisuudet yhdistettynä siihen, että valtio edellytti sitovaa ilmoittautumista kokeiluun vailla käytännön takeita siitä, millaiseksi hallintomallimme matkalla muuttuisi, tekivät kokeilusta liian epämääräisen.
Asiasta vastaavat valtionhallinnon tahot ovat luonnollisesti ilmaisseet keskustelevansa asiasta sovussa Tampereen kanssa, mutta lähtökohdan ollessa vastakohta mallillemme olisi vaadittu ilmoittautuminen kokeiluun ollut hyppy tuntemattomaan kädet sidottuina. Kuvaavaa on myös, ettei kokeilu ole herättänyt juurikaan mielenkiintoa muualla, lukuun ottamatta muutamaa Kesälahden kaltaista täysin Tampereesta poikkeavaa kuntaa.
Valtuuston ryhmä 20 eli vihreät, keskusta, kristillisdemokraatit ja sitoutumattomat ovat olleet suoran pormestarivaalin kannalla alusta alkaen ja tavoitteemme on edelleen sama. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että suoraa vaalia pitäisi kiirehtiä hinnalla millä hyvänsä vailla riittäviä takeita nykymallimme keskeisten etujen säilyvyydestä ja suoran demokratian kehittämisestä.
Vasemmisto esitti kaupunginhallituksessa, että Tampereen pitäisi lähteä mukaan kokeiluun ehdollisesti. Mielestämme ehdollisen vastauksen antaminen sitovaan eli ehdottomaan ilmoittautumiseen olisi ollut lopputulokseltaan epäselvää jahkaamista. Joko olisimme osallistuneet kokeiluun tai sitten emme. Kuvitellut ehdot ovat kaunista sanahelinää. Tampere on jo aiemmin ilmoittanut millä kriteereillä suora pormestarivaali kaupunkia kiinnostaisi. Tämä ei kuitenkaan ole herättänyt muutamia myönteisiä lausuntoja enempää vastakaikua valtionhallinnossa.
Kokeilun lähtökohdaksi esitetty malli olisi sisältänyt mielestämme merkittävän riskin siitä, että luottamushenkilöiden ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet olisivat tulevaisuudessa heikentyneet ja, että Tampere olisi ottanut suuren askeleen taaksepäin. Tampereella pormestarimallilla on haluttu tuoda vallalle kasvot ja poliittinen vastuu.
Nyt Tampereen on lunastettava päätöksensä ja huolehdittava aidosti siitä, että uusi kuntalaki säädetään riittävän sallivaksi, jotta hyväksi koetun ja edelleen kehittyvän pormestarimallimme mukainen suora pormestarivaali tulee mahdolliseksi. Uutta lakia odotellessa meidän tulee päättää myös siitä, että pormestari voidaan valita tarvittaessa valtuuston ulkopuolelta.
Nimimerkki "Tammelantorin pullapoika" ihmetteli (AL 1.12.) Tampereen kaupungin päätöstä pidättäytyä geenimanipuloitujen kasvien käytöstä maillaan ja suosia GMO-vapaita tuotteita hankinnoissaan. Nimimerkin mielestä Tampereen pitäisi ottaa mallia Yhdysvalloista, jossa politiikka yleistäen ilmaistuna tukee ylikansallista agroteollisuutta ympäristön, ruokaturvallisuuden ja demokratian kustannuksella.
Nimimerkin mukaan Tampereen päätös tehtiin ilman ennakoivaa keskustelua. Vihreän valtuustoryhmän jättämä aloite ehti vuoden aikana käydä luottamushenkilöiden käsiteltävänä niin Tampereen Aterian johtokunnassa kuin kaupunginhallituksessakin. Aloite jäi valtuustossa kertaalleen pöydälle ja keskustelulle jäi vielä kuukausi lisäaikaa. Paikalliset viestimet uutisoivat aloitteesta jo ennen sen hyväksymistä. Lisäksi kaupungin talousmetsien sertifiointi kielsi valmiiksi geenitekniikalla muunnellun metsänviljelyaineiston käytön.
GMO-vapauden tavoittelu ei ole peräkylien puuhastelua. Pelkästään EU:ssa yli 260 maakuntaa ja yli 4500 kuntaa ovat sanoneet GMO:lle kiitos ei. Ruotsin meijeriteollisuus on GMO-vapaa, Norjan valtio noudattaa varovaisuusperiaatetta ja Suomessa Espoo on tehnyt Tampereen kaltaisen päätöksen. Ns. kehitysmaissa GMO-vastainen liikehdintä vahvistuu jatkuvasti tuotteisiin liitettyjen markkinointilupausten osoittauduttua virheellisiksi.
Tampereen kaupunginvaltuuston päätös perustuu yleiseen varovaisuusperiaatteeseen ja demokratiaan. Lainsäädäntö ja käytännöt niin Suomessa, kuin EU-tasollakin hakevat muotoaan. Tampereen linja onkin myös tulevan lainsäädännön ennakointia. Eduskunta on jo käsitellyt esitystä rinnakkaiselolaiksi. Laki perustuu komission suositukseen ja sillä halutaan varmistaa tuottajien ja kuluttajien valinnanvapaus tavanomaisen, luonnonmukaisen ja GM-tuotantomuodon välillä. Lain tavoitteena on myös estää geenimanipuloitujen ja muiden viljelykasvien sekoittuminen.
Esimerkit maailmalta todistavat GM-siementen leviävän helposti viljelyalueidensa ulkopuolelle ja aiheuttavan vaikeuksia viljelijöille. Siementen leviäminen uhkaa erityisesti luomutuotantoa. GM-siemenistä on maksettava vuosittaista käyttömaksua. Tämä heikentää viljelijöiden mahdollisuuksia hallita toimeentulonsa perustaa. Yhdysvalloissa viljelijä saattaa joutua maksamaan GM-kasvien patenteista niiden haltijoille siinäkin tapauksessa, että aines leviää viljelijän tiloille tahattomasti esimerkiksi tuulten tai hyönteisten kuljettaman siitepölyn mukana.
Siementen omistaminen on ruokatuotannon perustan omistamista. Siementen kauppa on viime vuosikymmeninä keskittynyt voimakkaasti. Jos geenimanipulointi olisi ratkaisu maailman ruokahuollon ongelmiin, olisimme jo nähneet tuloksia.
Tampereella on valittu rakentavan kriittinen ja ympäristöystävällinen GMO-vapaa tie. Se ei tarkoita kehitysvastaisuutta vaan on kaikkien kaupunkilaisten ja luonnon yhteistä edunvalvontaa.
